En tiedä edes mistä aloittaa, olen taas sen verran kettuuntunut. Yritetään nyt kumminkin...

[insertsyvähengenvetohere]

Koulussani on eräs poika, alkaja kuten minäkin, jonka on tajuttoman vaikeaa antaa toisille omaa tilaa. Kyseinen jätkä hakeutuu useimmiten tyttöjen, erityisesti lähimpien ystävieni seuraan ja halailee ja koskee näitä vasten heidän tahtoaan (en luonnehtisi tätä kuitenkaan seksuaaliseksi ahdisteluksi). Syynä käytökseensä hän pitää "huomionkipeyttään."

  Olen joutunut usein, siis liian monta kertaa kieltämään häntä koskemasta itseäni, mutta viesti ei ole mennyt koskaan perille. Tähän mennessä minulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää vältellä häntä, ja käyttäytyä mahdollisimman ikävästi ja välinpitämättömästi jos hän ilmaantuu paikalle. Tarkoitukseni ei ole kiusata ketään. Tahtoisin vain olla rauhassa.

  Puhuttuani kavereideni kanssa asiasta he ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, etten ole yksin ongelman kanssa. Pidän läheisyydestä ja olen pääasiassa ulospäin suuntautunut, mutta rajansa kaikella. Jos sanon "ei", se tarkoittaa sitä, ettei kasvojani ja hiuksiani kosketella ilman lupaa.

  Tyyppi on monella muullakin tapaa äärimmäisen epämiellyttävä: huonon hygienian ja likaisten kynnenalusten seuraksi sopii raivostuttava persoonallisuus. Tällä tarkoitan mm. sovinistisia ja syrjiviä asenteita, perustelemattomia väitteitä, haukkumista ja lapsellisuutta.

  Toisinaan yksi kavereistani on leimattu tunteettomaksi tai mielenvikaiseksi psykiatrikäyntien vuoksi, poika on haukkunut hänen ulkonäköään ja pilkannut harrastuksiamme "bitch please"-asenteella.
  Mieleeni muistui eräs tapaus viime syksyltä, kun olimme kaikki kokoontuneet minun ja kämppikseni luo. Tarkoituksenamme ei ollut aluksi edes kutsua kyseistä poikaa, mutta myönnyimme silti kun hän kysyi lupaa liittyä seuraan. Muut yrittivät pitää hauskaa, mutta vain noin puoli tuntia saapumisensa jälkeen poika jäi kyyhöttämään käytävän nurkkiin ja soitti silloin tällöin kämppäkaverini koneelta angstista musiikkia tuodakseen esille surkean olonsa. Huvittavaa oli se, että hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan, mistä kenkä puristi. Paistoimme hänelle lettuja ja yritimme piristää hänen oloaan, mutta tyyppi ei suostunut syömään ja käyttäytyi koko vierailunsa ajan äärimmäisen epäystävällisesti meitä kaikkia kohtaan. Tapahtuneen jälkeen olemme päättäneet olla kutsumatta häntä enää.

  Moni ajattelisi, että minä ja kaverini toimimme julmasti. Jos kuitenkin olette joskus joutuneet samanlaiseen tilanteeseen ja saaneet ystävällisyydestänne palkaksi vain mökötystä ja kiittämättömyyttä, luulisin teidän ymmärtävän.

  Kaiken edellä mainitun jälkeenkin kyseinen jätkä jaksaa vielä ihmetellä, miksei hänellä ole kavereita. Usein hän löytää kuitenkin vastauksen omasta takaa: "Kaikki mun ystävät on muuttunu paskoiks."

  Vika on aina muissa, pitäisi vain osoittaa sääliä koska kaikki ovat häntä kohtaan niin äärimmäisen ikäviä. Lähestymisyritysten torjumisen hän ottaa henk.koht. vittuiluna.

 

Luojan kiitos, tuo heppu on syksyllä aloittamassa toisessa koulussa. Saamme siis ystävieni kanssa olla rauhassa, mutta säälin jo valmiiksi tyypin tulevia opiskelukavereita.