Tänä viikonloppuna FBni täyttyy riemukkaista Tracon-päivityksistä. Mukana conissa on aivan mahtavia tyyppejä joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin - ja suurella osalla heistä aivan järjettömän hienot cossit. Pockyt ja Ramunet maistuvat taivaallisilta, varsinkin hyvässä seurassa. Näyttää siltä, ettei mikään voisi mennä pieleen niin kauan kuin rahaa ja aurinkoista säätä riittää.

  Niin, olisin toki itsekin halunnut viettää viikonloppuni kodin ulkopuolella conin hilpeissä tunnelmissa. Sen sijaan käyn läpi neljää eri opusta terveystiedosta ja pohdin, tätäkö tämä nyt sitten on. Tälläkö tulen onnelliseksi elämässä? Tämäkö turvaa koko tulevaisuuteni lukion jälkeen?
  Näiden kolmen kuukauden aikana, jotka olen viettänyt yrittämällä väkisin oppia joka ikisen kansantaudin syytä ja oiretta, en ole kertaakaan kotona kuullut lausetta "Kyllä sinä siihen pystyt. Ei hätää". Sen sijaan olen saanut kuulla vahvoja epäilyjä kyvyistäni, että pitäisi yrittää kovemmin, että aherrukseni on riittämätöntä. Tuntuu erikoiselta, että koulussa kukaan ei ole kertaakaan sanonut vastaavaa - opettajat ovat kai sitten ammattitaidottomia luusereita yrittäessään auttaa meitä minimoimaan stressiämme ja rentoutumaan kirjoitusten alla.

  Suoraan sanottuna olen itsekin alkanut tuntea oloni melko epävarmaksi. Olen jo tavallaan saavuttanut sen pisteen, että koen itseni jollakin tapaa vähä-älyisemmäksi kuin muut. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen keskittymiskyvyn häiriö? Who knows. Jostain syystä olen kumminkin päätynyt siihen tilanteeseen, etten yksinkertaisesti enää pysty lukemaan. Ehkä olisi pitänyt aloittaa jo puoli vuotta sitten?

  Tuskin kyse sentään loppuunpalamisesta on. Unettomuus ja sairastelu ovat todennäköisesti vain sattumaa. Ja itsetuhoisuus.

Viimeisimmästä kirjoituksesta on taas kulunut jonkin verran aikaa. Kyllä, tässä välissä olisi kai ihan ajankohtaista kertoa kesätöistäni ja kirota koulun alkamista. Mulla on kuitenkin ihan toisenlaisia asioita mielessä.

On hyvin todennäköistä, että seuraava avautumiseni tulee ärsyttämään joitakuita puhtaan pessimistisyytensä vuoksi.

  Anyway, uhm... Havahdutteko koskaan siihen hämmentävään tunteeseen, että ympärillänne on aivan käsittämättömän upeita ihmisiä? Tyyppejä, joita olette kohdanneet coneissa, juhlissa, netissä... ja jossain välissä tajuatte että vau, miten ihmeessä tuosta on tullut mun ystävä?
  Eikä siinä vielä kaikki - samat ihmiset, nuo äärimmäisen kauniit, hauskat, taitavat ja mielenkiintoiset otukset saavat sinut kokemaan itsesi samanarvoiseksi. Olet yksi niistä. 

  Mikään ei kuitenkaan pysty sivuuttamaan tunnetta omasta arvottomuudesta. Herranjestas, miten joku suosittu ja kiva voi oikeasti viihtyä tällaisen mitättömän tylsimyksen seurassa? Sitten alat miettimään, miten pieneltä ja surkealta mahdat näyttää jonkun sellaisen vieressä, joka loistaa kirkkaammin kuin kuu ja tähdet yhteensä. Ja toivoisit olevasi edes piirun verran nätimpi, mukavampi, kiinnostavampi, tai edes tietäisit mitä päällesi laittaa.

  Älkääkä nyt käsittäkö väärin, tämä kohdistuu aika moneen teistä. Olen ihan älyttömän kiitollinen, joskin ihmeissäni siitä, että joku oikeasti kehtaa tunnustaa tällaisen raukan ystäväkseen.

Ei mulla muuta.

Näin helteiden kunniaksi katsoin parhaaksi päivittää blogini edes kerran kesässä ettette menetä minuun uskoanne~

Loma on valitettavasti jo melkein ohitse kohdallani, sillä 7. heinäkuuta alkavat kesätyöt apteekissa. Parin viikon päästä edessä on kuitenkin kauan odoteltu Animecon (kyllä, aion osallistua vaikka cossin teko onkin hieman tökkinyt ja peruukkiakin jouduimme hiukan tuunaamaan) ja myöhemmin toivottavasti Ihmemaa-aiheiset teekutsut Saarijärvellä.

Takana ovat ihanat kaksi viikkoa poikakaverin kanssa - seuraavaksi saankin odotella sitä kuuluisaa armeijaleskeyttä. Saimme Larin kanssa parissa päivässä läpäistyä ehkä parhaan tuntemani pelin: Alice - Madness Returns. Joskin PC-kontrollit olivat nakkisormilleni liikaa, joten tyydyin katselemaan vierestä ja silloin tällöin antamaan enemmän tai vähemmän viisaita ohjeistuksia (tai suorittamaan muutamia tasohyppelyitä).

Näiden saatanoiden kanssa tanssiminen ei tosiaan paljoa huvittanut.

Lisäksi pelasimme läpi Crooked Manin sekä latasimme demoversion unimaailmoihin sijoittuvasta Yume 2kkista, joka vaikutti heti kättelyssä aivan yhtä himmeältä kuin edeltäjänsäkin.

Eilinen kului nopeasti Saarijärven markkinoilla. Mukaan tarttui mm. Hell Bunnyn mekko ja hipihtävät lökäpöksyt ~

Oli hirmuisen kivaa nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Joskin sanon nyt vuorostani, että tiettyjen henkilöiden käytös ihmetyttää - ehkä onkin helpompaa avautua facebookiin ja varoittaa kavereitani kaksinaamaisuudestani, kuin puhua suoraan tai ehdottaa sovintoa. Mutta kukin tavallaan, itse olen jo oppinut valitsemaan, millaisille ihmisille huomiotani jaan.

Tähän on kai parempi lopettaa tällä kertaa ja hyödyntää vapaa-aikaani lukemalla terveystietoa syksyn kirjoituksia varten. Kiitos kärsivällisyydestänne! ♥

Olenko koskaan maininnut minkälaisia ihmisiä inhoan?

  Inhoan ihmisiä, jotka saavat ympärillään olevat näyttämään kalpeilta ja värittömiltä. Sellaisia, joiden kommentit ja huomautukset litistävät armottomasti toiset alleen.
  Tällaiset ihmiset ovat tottuneet saamaan haluamansa, heillä on paljon rahaa ja hieno elämä. Tai sitten ei ole, ja he korostavat omaa olemassaoloaan vaientamalla muita ja tuntevat näin olonsa hieman paremmaksi. Kaveripiireissään he pitävät lähinnä sellaisia, jotka katsovat ihailijoikseen tai muuten vaan alapuolellaan oleviksi. Ne jotka eivät alistu, joutuvat ikuisen sorsimisen kohteeksi.
  Lisäksi tämän kaltaisten ihmisten on mahdotonta nähdä omat virheensä. Vika on aina muissa.


  Ärsyynnyn myös ihmisistä, jotka ovat tyytymättömiä esim. ihmissuhteidensa puutteellisuuksiin, omaan kehoonsa tai köyhyyteensä, mutta eivät viitsi tehdä mitään asioiden hyväksi. Jonkun toisen on aina tultava apuun, muussa tapauksessa odotellaan vain ihmettä joka ei koskaan tapahdu.
  Laiskuus ja pienimmänkin kunnianhimon puuttuminen on syy siihen, mikseivät tämänkaltaiset ihmiset pääse tavoitteisiinsa. He eivät uskalla ottaa riskejä tai ponnistuksia, ja elävät tämän vuoksi elämänsä äärimmäisen sisällöttömästi. Psykologiassa puhuttiin kerran ihmisen taipuvaisuudesta tehdä ratkaisuja ennemmin tunteiden kuin järjen äänen perusteella. Samalla tavalla tällaisten ihmisten on helpompi sivuuttaa mielestään kehittävät neuvot ja avunanto ja keskittyä muiden lepertelyyn ja sympatiaan -- ihan vaan siksi, että on helpompaa olla tekemättä yhtään mitään.

 

Pahoittelen äärimmäisen provosoituneessa mielentilassa tehtyä blogipäivitystä.

Hola!

Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua viimeisimmän postaukseni jälkeen. On ollut tanssia, kokeita, lomaa, itkua ja parkua ja riemunkiljahduksia (viimeisin eilen tajutessani etten joudukaan uusimaan matikan todennäköisyyskurssia. Sain kutosen.)

  Eilen huomattiin kaverin kanssa, että tanssiliikkeet ovat kuin ovatkin vielä ihan tuoreena hallussa. Hopeanharmaa mekkokin roikkuu yhä kämpän vaatekaapin ovessa hieman rispaantuneen alushameen kanssa. Toivoisin vielä saavani sitä ylläni pitää, vaikka sitten viikonloppuna poikakaverin iloksi. Kun Lari nyt kerran on repeämässä tähänkin suuntaan -- katsottiin hiukan liian tuskalliseksi odottaa pääsiäislomaan asti.




Johan tuota pässiä onkin ollut ikävä <3

  Tuntuu vähän siltä, että kevään vaikutus alkaa näkyä erityisesti pukeutumisessa: olen alkanut himoita tyttömäisiä ja lempeän värisiä vaatteita. Haaveilen myös persikansävyisistä hiuksista. Olen jo aiemmin saanut jonkinlaisen kukkaispunkkarin maineen, mutta nyt päätin, että hamuan kaappini täyteen söpöjä hepeneitä.



En ole muuten pitkiin aikoihin tuntenut oloani niin mukavaksi kuin tuossa asussa! Huomatkaa myös pöydällä kyyhöttävän nallen epäilemättömän ihaileva katse.

Millään en malttaisi odottaa huomiseen. Valitettavasti jännitys tuntuu ja kuuluu vatsanpohjassa: olen laiminlyönyt syömiseni täysin. En iltayhdeksään mennessä ole popsinut muuta kuin aamulla lasillisen vettä ja tölkkitonnikalaa, ja kotiin palattuani gefilusta ja pari vohvelia. Elekää sanoko äiteelle!

Tähän loppuun vielä viikon biisi ~ Lisää hölinöitä tulossa ehkä piankin!

https://www.youtube.com/watch?v=qkW3MsuF0pc